Tiedättehän saippuasarjoista tutut äkilliset, yllättävät ja täysin ylitsepääsemättömät himot johonkin ruokaan tai juomaan raskauden aikana? Sarjoissahan naiset kokevat vastustamatonta halua johonkin tiettyyn ruoka-aineeseen niin, että hankkivat sitä vaikka mistä ja millä keinoin – ja jolleivät kovista yrityksistään huolimatta onnistu hankkeessaan, iskee raivokohtaus tai itkuraivari.
Ihan tässä muodossa nämä äkilliset mielihalut eivät sitten toteudu, jaksetaan kaikissa opaskirjasissa muistuttaa. Totta se onkin.
Äkillisiä ja yllättäviä mielihaluja kuitenkin esiintyy. Itselläni esimerkiksi on täysin varoittamatta ja mitenkään ennakoimatta ilmennyt voimakasta halua syödä mm. hedelmäjogurttia, limppua kera tuorekurkun, Hesburgerin hampurilaisia,…
Kaikki himotut ovat olleet sellaisia syötäviä, joista olen ennen raskauttakin pitänyt, joten sinänsä ”Mä haluaisin nyt syödä jogurttia”-tunteessa ei mitään sen mystisempää ole. Sen sijaan oudompaa on ollut ajoitus; halu syödä jogurttia tai vaikkapa nyt sitä limppua, on tullut kuin kirkkaalta taivaalta. Sen jälkeen sitä on vain ajatellut mielihalunsa toteuttamista. Vaikkei sitä sitten olisikaan toteuttanut.
Pääsääntöisesti mielihalujen toteuttaminen onkin lykkääntynyt, sillä yritän kovasti olla syömättä aivan kaikkea, mitä mieli tekee. Ei ihmisen tarvitse syödäkseen elää, raskaanakaan. Olisihan se aikamoista haipakkaa, jos aloittaisin aamuni vetäisemällä huiviini muutamat lätyt hillon kera ja vailla nälkää pelkän mielihaluni johdattelemana jatkaisin sitten limpulla ja jogurtilla siirtyen puolenpäivän maissa naukkailemaan keltaista jaffaa Hesen hampurilaisen kyytipoikana…
Juu ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti